Poikki menneestä pikkuvarpaani luusta on nyt uutisoitu pari viime päivää, joten ainakin kaikki nettilehtiä seuraavat ovat jo tietoisia asiasta. Ja ei, varpaani ei ole poikki tai murtunut, vaan yksi pikkuvarpaani luista, joka sijaitsee ylempänä, eli jalkapöydän kohdalla. Siksi minulle laitettiin polveen asti ulottuva kipsi ja ainoastaan varpaani ovat ”vapaina”. Kipsillä varmistetaan jalkani oikea asento sekä se, ettei se pääse siitä liikkumaan. Jotkut kun ovat kummastelleet sitä, että miksi ihmeessä minulle laitettu kipsi on niin iso, kun kyseessä on varvasvamma. Joten toistan yhä: varpaani ovat kunnossa, mutta yksi pikkuvarpaani, jalkapöydän kohdalla sijaitsevista luista on poikki.
En ala samoja juttuja jankuttamaan, vaan haluan todeta sen, että kyllähän tämä kipsi jalassa oleminen ärsyttää ihan suunnattomasti! Olen tottunut käymään päivittäin pyöräilyllä, kävelyllä tai lenkillä ja nyt en pysty tekemään mitään sellaista. Kyynärsauvojen kanssa en pysty kantamaan mitään, vaan kaikki pitää tuoda eteeni ja tehdä puolestani. Olen toki kiitollinen siitä, että läheiseni auttavat minua, mutta kyllähän minä tekisin useimmat jutut itse tuhat kertaa mieluummin.
Minulla on kerran ennen ollut kipsi; silloin se oli kuukauden ajan oikeassa käsivarressani murtuneen ranteen takia. Ja vaikka se ärsytti silloin, niin se ei vaikuttanut mitenkään liikkumiseen ja kyllähän se oli pientä tähän verrattuna. Mitä kyynärsauvojen kanssa ja yhden jalan varassa voi tehdä??
Nyt tietenkin voin kirjoittaa teille tänne Metropoliin, joten tämä blogini aukesi ainakin juuri oikeaan aikaan! 😉 Voin nauttia koti-illoista rakkaani kanssa, itse olen nykyään muutenkin aikamoinen kotihiiri, joten se sopii minulle. Kipsin laittamisen jälkeen en ole joutunut syömään kuin pari särkylääkettä, sillä kipuja ei juurikaan ole ollut. Sitä enemmän varpaiden puutuminen on ihan kärsimystä. Koska en ole tottunut sellaiseen, se saa minut lähes paniikin valtaan – onneksi tuo (tässä tapauksessa todellakin!) parempi puolisko tekee parhaansa rauhoitellessaan minua.
Tiedän sen, että kaikki tällainen on pientä verrattuna oikeisiin ja vakaviin murheisiin, mutta minunlaiselleni ihmiselle tämä ei ole helppoa. Tykkään kyllä olla passattavana – silloin, kun se ei ole niin sanotusti pakollista. Tästä vammasta toipuminen vie vähintään kuukauden ja nyt sitä on kestänyt vasta KAKSI päivää!
Viime kuukausien aikana päivät ja viikot ovat suorastaan hurahtaneet ohi, mutta voin kuvitella, että seuraavat viikot tulevat matelemaan. Seura on ihan parasta joka päivä, joten siitä en valita. Kumppanini on hyvä tekemään ruokaa, joten saan nauttia siitä. Voin lukea, kirjoittaa ja katsoa hyviä leffoja. Mutta muuten… Pakko myöntää, että kyllähän tämä on ”aika” syvältä. Hermojani sekä kärsivällisyyttäni koetellaan kunnolla, enkä itse asiassa ole edes varma, onko minulla niitä.
Jasmin xxx
Mulla murtui talvella nilkka molemmin puolin ja sääriluun alaosa. Jalka leikattiin siten, että molemmille puolin tuli ruuveja ja levyä. Päivät olin yksin kotona ja tein ruuat sun muut. Muutaman viikon kuluttua palasin töihin ja kuljin tunnin työmatkan suuntaan 2 kulkuvälineellä. Ei pahalla, mutta sun vamma ei kuulusta niin massiiviselta, että et voisi mitään puuhailla…
Mitä sinulle tarkalleen ottaen kävi portaissa, löitkö jalkasi portaaseen vai tippuiko jalkapöytäsi päälle jotain raskasta? Kaaduitko korkealta?
Sain just saman murtuman ja just samassa porrashässäkässä kuin sää. Kipsi polveen asti ja kepit. Aika avuttomaksi siinä menee. Koirat hoitopaikkoihin, isännälle kaikki lastenhaut, kokoukset peruutukseen, kovaa mietintää, miten täältä haja-asutusaleelta pääsis bussipysäkille… Autottomuus/pyörättömyys on hankalaa! Idioottimaisinta on, että vaiva on pieni mutta tekee avuttomaksi. Pari ekaa yötä jalan liikumattomuus tuotti meleko ahistuksen. Mut tää tunne helpottaa sittemmin! Mutta pääasiaan: Eilen elämä helpottui älyttömästi – ehkä Oulussakin osattais tällainen kipsin tuunausi: 10 päivää kipsin laitosta oli uusi röntgenaika, ja nyt lääkärissä oli paikalla ”kipsimestari”. Hän leikkasi kipsini auki (vapaus!), ja muotoili siitä irrotettavan version. Nyt saan sen pois ja takas jalkaan vain tarranauhat irrottamalla. Tämän hoitomuodon nimi oli kait ”ortoosi”.
Samassa ”porrashässäkässä”… Hmmm, en ole kyllä sinua nähnyt täällä miesystäväni luona, joten en myöskään hänen asunnossaan (sisällä) olevissa portaissa… 😂😂😂😂
Kivaa talvea sinulle!
xx