Tästä tulee hyvä joulu. ❤

Olen aina ollut joissain määrin jouluihminen, mutta jotkut joulut ovat kyllä menneet ruhtinaallisesti pieleen kohdallani. Syynä on yksinkertaisesti ollut täysin väärä fiilis; sen ovat muodostaneet joko huono tunnelma tai väärä seura. Joskus jopa molemmat yhdessä ja toki minussa itsessänikin on ollut syytä.

Järkyttävin perhejoulumme IKINÄ oli tietysti surullisen kuuluisa toissavuotinen joulu. Joulunpyhät kun eivät (yllätys yllätys) sujuneet mitenkään mukavissa merkeissä sen jälkeen, kun kerroin silloiselle aviomiehelleni haluavani avioeron. Minulle se oli tietysti suuri helpotus ja sen ääneen sanominen (sekä samalla asian myöntäminen kaikille) oli kyllä paras joululahja minulle itselleni. Sitä en ole kaikesta huolimatta koskaan katunut, vaikka ajoitus ei tietysti ollutkaan mikään paras mahdollinen.

Kun olin lapsi, vietimme usean joulun Floridassa, äitini ja mummini kanssa. Niistä jouluista on kyllä hyviä muistoja; amerikkalaiset joulukoristelut kun ovat hieman suomalaisia loistokkaampia ja eihän siinäkään ole mitään kamalaa, jos joulua voi juhlia rannalla. Vaihtelun vuoksi se oli kivaa, mutta eihän se oikeaa ja lumista Suomen joulua voita! Toki myös lapsuusaikojeni joulut täällä Suomessa olivat ihania; joulupukista en tosin ikinä tykännyt, enkä siihen kyllä uskonutkaan. Minulle se oli aina enemmänkin joku pelottava ja keksitty hahmo, mutta kuten olen itse ennenkin todennut: olen aina ollut hieman erikoinen tyyppi… 😉

Muutaman joulun olen myös viettänyt yksin, Turussa asuessani nimittäin. Asuin siellä viitisen vuotta yksin, eikä minua ahdistanut olla sitten jouluakin samalla tavalla. Nykyään tosin koen joulun sellaisena juhlana, jota ei tule viettää itsekseen.

Varsinainen jouluihminen minusta tuli kuitenkin vasta silloin, kun muutin Turusta takaisin Ouluun (vuonna 2004). Olin jälleen perheeni parissa ja rakastuin ruokaan – en niinkään syömiseen, vaan sen valmistamiseen. Opettelin tekemään perinteisiä jouluruokia ja siitä lähtien olenkin tehnyt ne itse joka joulu. Lanttulaatikko on bravuurini, samoin rosolli sekä useat joululeivonnaiset. Ruoka on kyllä tuonut minut paljon lähemmäksi joulua ja hyvä niin. En suosi valmisruokia muutenkaan, joten kun otetaan huomioon, kuinka iso osa joulua ruoka on, eivät ne kuulu ainakaan minun jouluuni. Toki ne toimivat hyvänä apuna monille, eikä valmisruokien käytössä ole mitään tuomittavaa – itse vain haluan käyttää aikaani niiden kotona valmistamiseen. Se kun on minulle Se juttu, erityisesti jouluna.

Tästä tulevasta joulusta olen erityisen innoissani sen takia, että saan viettää sitä nykyisen miesystäväni (sekä hänen sukulaistensa) seurassa. Toki vietän joulunpyhiä myös äitini kanssa. Kaikki tällainen vain luonnistuu niin helposti nyt, kun olen kokonaan takaisin kotikaupungissani Oulussa – kaikki rakkaat ovat lähellä, eikä tarvitse stressata turhia. Ei ole pitkiä välimatkoja, joten asiat sujuvat kaikin puolin paremmin; ei ole mitään vääntämistä siitä, kuka viettää juhlapyhät missä ja onko niistä edes mahdollista nauttia yhdessä.

Tapaninpäivä on aina ollut tärkeä osa jouluamme, sillä se oli mummini syntymäpäivä. Viime vuoden joulu tuntuikin omituiselta, kun hän ei ollut enää luonamme. Toiset uskovat kohtaloon ja toiset eivät – minä kuulun ehdottomasti kohtaloon uskoviin ihmisiin. Kun tapasin rakkaani kesällä, ilahduin tosissani, kun kuulin Tapaninpäivän olevan myös hänen syntymäpäivänsä. Jo se tieto kertoi minulle hänen olevan hyvä ihminen ja tiedän, että myös mummini olisi tykännyt hänestä. ❤

Jasmin xxx