Onko muotia pahoittaa mielensä kaikesta?

Kyllä minä kiireideni lomassa vilkuilen (netin kautta) päivittäin aika lailla kaikki, myös ne viihdepuolen, uutiset. Suurimman osan jutuista ohitan vähäisen kiinnostuksen vuoksi, mutta tietynlaiset jutut jäävät kyllä mieleen. Ja niistähän minäkin sitten tietenkin jaan oman mielipiteeni, kuten tyyliini kuuluu.

Uusi muoti-ilmiö tuntuu olevan mielensä pahoittaminen. Täysin turhista asioista, kuten vitsailusta tai vaikkapa nettikommenteista. On se kyllä hyvä, että tietyt ihmiset eivät osallistu esimerkiksi roustaamisiin… Itse olen aina tykännyt siitä, että ihmisillä on huumorintajua (myös oman itsensä suhteen), enkä tajua sitä tiettyä itseironian puutetta. Toki jokainen omalla tyylillään, kunhan vain ihmettelen. Minua on arvosteltu siitä lähtien, kun olin ekoja kertoja esillä lehdissä ja muussa mediassa – sitä arvostelua on nyt siis kestänyt sen parikymmentä vuotta, eikä se ole minua loukannut. Mitä sitten, jos joku ei tykkää tekemisistäni tai minusta? Eihän se vaikuta minun elämääni mitenkään. Julkkiksia, varsinkin sieltä missi- ja mallimaailmasta tuttuja naamoja on aina myös mollattu, mutta senkin voi kääntää positiiviseksi jutuksi, jos osaa.

Sitten seuraavaan asiaan… Erään realityn naispuolinen osallistuja käytti itseensä liittyen yhtä maailmalla paljonkin käytettävää sanaa itseruskettavaa mainostaessaan ja mistä häntä syytettiin? Rasismista. Häntä vastaan hyökkäsivät sekä jotkut tummaihoiset tyypit (koska he loukkaantuivat ”verisesti” tuosta vitsailusta) että häntä somessa seuraavat henkilöt. Siis mitä ihmettä? Milloin suomalaisista on tullut näin jäykkismäinen kansa? Olin itse pöyristynyt jo silloin, kun Neekerinsuukko -nimi bannattiin! Minua kutsuttiin penskana neekeriksi (koska olin pienenä todella tumma) ja tein siitä samantien laulun – osasin jo silloin ottaa asiat huumorilla. Oikea kiusaaminen on täysin eri asia kuin jokin vitsillä heitetty läppä ja itse asiassa juuri sillä kaikella ylireagoinnilla kuuluisi olla rajansa!

Kun ihmisiä paijataan ja suojellaan liikaa, kaikki alkaa tuntumaan väärältä. Sanojaan pitäisi miettiä sata kertaa ennen kuin ne uskaltaa päästää ulos suustaan, ettei kukaan nyt vaan loukkaannu. Minähän en sellaiseen ole ikinä alkanut, enkä ala. Jos johonkin vitsailuuni kuuluu jokin ”väärä” sana, niin mitä sitten? Ei minun ainakaan tarvitse miellyttää niin herkkähipiäisiä ihmisiä, jos sitten yhtään ketään.

Kuten olen ennenkin todennut, jokainen olkoon omanlaisensa ja myös ne erilaiset/toisenlaiset ihmiset kuuluu hyväksyä. Mutta. Kaikista ei tarvitse tykätä. Itse olen aina jakanut ihmisten mielipiteitä laidasta laitaan ja se on enemmän kuin ok – kuten sanottu, en ole täällä miellyttämässä ketään. Kyllähän minäkin sen myönnän, että tiettyjä piirteitä en voi suoraan sanottuna sietää toisissa. En kestä muun muassa tyhmyyttä, herkkähipiäisyyttä, ilkeyttä, toisten Tahallista loukkaamista, tunneköyhyyttä, mielensä Turhaa pahoittamista, huumorintajun puutetta, jäykistelyä ja niin edelleen. En vihaa ketään, enkä tuomitse ketään – nuo kaikki ovat vain niitä piirteitä, joita lähipiiriini kuuluvilla ei ikinä tule olemaan.

Jasmin xxx