Kehopositiivisuudesta puhutaan ja siihen kannustetaan kaikkia, mikä on tietenkin hieno asia.
Jotkut ihmiset puhuvat silti ihan järkyttävän rumasti toisten ulkonäöstä; vaikka ihmistä pitäisi joko liian lihavana tai laihana, liian muodokkaana tai muodottomana, liian lihaksikkaana tai löysänä, hänestä ei tarvitse puhua rumasti.
Itse olen ollut ja elänyt aina sillä tavalla, mikä itsestä hyvältä tuntuu. Kun olen ollut pyöreämpi, olen laihduttanut – en toisten takia, vaan oman hyvinvointini vuoksi. Samoin olen hankkinut joitain lisäkiloja, kun olen ollut liiankin hoikassa kunnossa. Olen 177 cm pitkä nainen ja liian kuivakka olemus ei sovi minulle, en näytä silloin terveeltä. Tällä hetkellä olen suurimmaksi osaksi tyytyväinen itseeni ja sitä samaa toivoisin kaikille muillekin.
Maailmassa on nykypäivänä todella upeita kehopositiivisuuden puolesta puhujia, oma suosikkini on amerikkalainen malli Ashley Graham. Hänen kohdallaan huomaa sen, että ihmisen vetovoima, karisma ja kauneus ovat kiinni ihan muista asioista kuin vaatekoosta.
Toki tuo ”rakasta itseäsi ja vartaloasi, minkä kokoisena tahansa” -hokema on tuonut mukanaan myös jotain negatiivista tai sillä tavalla minä koen asian. Juurikin edellä mainitsemani Grahamin vanavedessä esiin on astellut lukuisia pluskokoisia malleja. Tai heitä kutsutaan pluskokoisiksi, vaikka jotkut ovat ihan vain yksinkertaisesti sairaalloisen ylipainoisia.
Kaikessa menee aina oma rajansa, niin myös siinä, milloin siitä omasta koosta tulee huolestua. Ei se ole enää hyvä ja ihailtava asia, kun nuori ihminen ei pääse kunnolla liikkumaan kilojensa takia. Se ei liity enää millään tavoin kehopositiivisuuteen, sillä eihän se ihminen itsekään kunnioita kehoaan siinä vaiheessa. Asioissa on aina kaksi puolta, niin tässäkin.
Nykyään kuitenkin tuntuu siltä, että vaikka joku olisikin oikeasti huonossa kunnossa ja sen huomaisi hänestä, nimenomaan jo ulkoisesta olemuksesta, sitä ei kuuluisi edes ”huomata”. Sen sijaan meidän pitäisi arvostaa jokaista vartaloa, kehopositiivisia kun olemme. Jokaista ihmistä kuuluu toki kunnioittaa, mutta en näe mitään ihailtavaa tai hienoa siinä, kun joku esimerkiksi läkähtyy portaita kulkiessaan liikakilojensa takia. Tässäkin asiassa pätee mielestäni se, että kaikella on rajansa ja kaiken pitäisi olla edes jonkinlaisessa tasapainossa.
Jasmin xxx
Sinä ainakin olet just hyvä noin.
Olet edelleen julkisuudessa olevista naisista yksi kauneimpia.
Kuitenkin on muistettava, että se EI aina näy ulospäin, onko hyvässä kunnossa.
Itse olen liikunnan ammattilainen ja treenaan 3x/vko. Ilman mitään selitystä paino noussut 25 kg lyhyessä ajassa.
Ei auta vaikka liikkuu ja kaikki mahdolliset ruokavaliot kokeiltu alusta loppuun.
Kuitenkin olen paljon paremmassa kunnossa kuin muut, hoikemmatkin, kanssatreenaajat, sekä voimalta, notkeudelta, aer. kunnolta että motoriselta taidolta. Vaikka tuskin moni uskoisi, kun kadulla näkee.
Jos paino nousee lyhyessä ajassa 25 kg, niin kyllä itse menisin jo.lääkäriin. Ottaisin kilpirauhaskokeet ym. Jos olet keski-ikäinen, se on normaalia, että paino nousee. Vaihdevuodet ym. Mutta suosittelisin lääkärissä käyntiä. 25 kg on paljon.
”Jos olet keski-ikäinen, se on normaalia, että paino nousee”
Normaalia se kyllä on eli yleistä, mutta ei missään nimessä pakollista. Aineenvaihdunta alkaa heikentyä rajusti tuossa keski-iän tienoilla, joten niitä ruoka-annoksia pitää pienentää ihan reilusti 🙂 Pieniä annoksia, ei koskaan vatsaa täyteen, silloin on syönyt jo liikaa.
Ja Suskulle: 3x/vko ei ole kovin paljon treeniä ammattilaiselle. Itse treenaan salilla täysillä 5 krt/vkossa (1h+) ja tuohon päälle jokapäiväiset kävelyt MUTTA kun työ on istumista 8h mikä ei kuluta yhtään -> jos syön vähänkään enemmän niin lihon heti. Yllättävän vähän voi syödä, että pysyy hoikkana JOS ei ole koko ajan liikkeessä esim. seisomatyö tms. Tästäkin huolimatta 25kg lyhyessä ajassa on omituista ja kannattaa käydä lääkärissä/labrassa.