Hei ihanat! Lueskelin noita instaani jne saapuneita viestejä, ja tämä yllä oleva kyllä osui ja upposi, eli jäi mieleeni. Itse olen miettinyt samoja juttuja, kuten kommentin kirjoittanutkin ja (tadaa) olen löytänyt vastauksen tuohon ainakin omalla kohdallani.
Toki sitä jokaisen parisuhteen kohdalla haluaa uskoa siihen hyvään tai sitten sitä vaan feikkaa, että kaikki on ok. Itse olen suoraan sanottuna väsynyt feikkaamiseen, enkä olisi enää nykyään ihmisen kanssa, jonka kanssa en uskoisi yhteiseen tulevaisuuteen.
Juttelin tästä samasta asiasta eilen myös hyvän ystäväni kanssa… Totesin hänellekin vain, etten ole yhdessäkään aiemmassa parisuhteessani ajatellut, että tulisimme olemaan pitkään yhdessä. Sen sijaan olen aina ajatellut, että suhde kestää sen aikaa, mitä kestää ja sitten siirrymme eteenpäin, omille poluillemme. Ja se kaikki on ollut minulle enemmän kuin ok.
Mitä otsikkoon tulee, niin uskon siihen, että rakkauksia voi olla useita elämän aikana, mutta jokainen on täysin omanlaisensa. Niin se on mennyt ainakin minun kohdallani, eikä siinä ole mitään kamalaa tai väärää. Mutta Se Oikea… Sellaisia ei voi olla enempää kuin se yksi ja ainoa.
Tietysti voin aina puhua ainoastaan omista kokemuksistani ja tunteistani. Silloin voin myös todeta sen, että kun minulta on kysytty haastatteluissa/lehtijutuissa joihinkin aiempiin suhteisiini liittyen (kun olen yhä ollut niissä suhteissa) sitä, miten menee, niin toki olen kertonut pelkkää hyvää. Eihän kukaan halua sen ajankohtaisen suhteensa aikana mollata sitä suhdetta tai sitä henkilöä, jonka kanssa on, vaikka kaikki olisikin ihan päin helvettiä.
Erona nykyiseen huomaan itse parhaiten sen, että minulla ei ole mitään tarvetta kaunistella asioita. Rakastan miestäni, mutta tietenkin meillä on välillä erimielisyyksiä. Elämä ei ole joka päivä ongelmatonta, eikä sen kuulukaan olla – ei kenenkään elämä ole pelkkää satua. Sadut ovat usein erittäin tylsiä, siksi minä henkilökohtaisesti en ole niistä ikinä tykännytkään. Tosielämä on vaihderikasta ja mielenkiintoista, ei pelkkää tasaisuutta.
Nykyään ajattelen niin, että vaikka mikä olisi ongelmana, siitä halutaan sopia rakkaudesta toista kohtaan. Ennen tuollaiset jutut ovat olleet minulle täysin yhdentekeviä – ei minua ole haitannut se, mitä toinen jostain ajattelee. En vain suoraan sanottuna ole ikinä ennen välittänyt sen toisen osapuolen tunteista laisinkaan ja siinä onkin varmasti se suurin ero, nykyhetken ja menneisyyden välillä.
Jasmin xxx
Jokainen ihminen on erilainen, siksi myös suhteet ovat erilaiset. Mitäpä sitä vertailee aikaisempiin suhteisiin, koska ne ovat menneitä ja eletty jo. Hyvää kesää!
Miksi olet ollut suhteissa mikäli et välitä toisen ajatuksista ja mielipiteistä? Olet jopa mennyt naimisiin. Mitä elämän ja ajan tuhlaamista myös toista osapuolta ajatellen.
Periaatteessa kirjoituksessani vastasin jo kysymykseesi. Ja tietenkin sellaiset suhteet/liitot ovat myös sen toisen ajan tuhlaamista, mutta kuten jo kirjoitin, en ole aiemmin välittänyt niiden toisten tunteista. Luonnollisesti en ole siis välittänyt siitä ajan tuhlaamisestakaan heidän elämänsä suhteen.
Kivaa kesää!
xxx
Elämässä voi ja pitääkin olla useampikin rakkaus, koska ne kaikki voivat olla erilaisia.
Joistakin jää jäljelle hyvä ystävyys tai lämpimiä muistoja ja tunteita. Toisista voi jäädä alun ihanien tunteiden jälkeen vain syvä pettymys.
Kun rakastaa oikeasti, ajattelee myös toista.
Kyllä sen sydämessään tuntee kuka on Se Oikea tai kenen kanssa on pitkä suhde edessä.
Muiden ihmisten ilkeistä puheista ei kannata välittää.
Kateellisia ja panettelijoita riittää aina.
Kun kulkee omia polkujaan ja kuuntelee sydämensä ääntä, ei voi mennä väärin.
E
Hyvää kesän jatkoa teille sinne Oulun suuntaan.
mä en ymmärrä noita ”erimielisyyksiä”. eihän asioista tule riitaa, edes pientä kinaa, siis asioista joista ollaan eri mieltä, ellei jompi kumpi asioista riidanaiheita tee, ja rupea lapsellisesti kinaamaan, riidanhaluisen-jänkkäävästi. ymmärrän, että 18-kesäisten parisuhteissa halutaan saada oma tahto läpi ja poljetaan jalkaa, käyttäydytään kiukuspäisen-typerästi, mutta kyllä kypsempään ikään ehtineiden soisi osaavan keskustella ilman riitelyä, tulla toista vastaan ja ymmärtää, ettei mikään riitely ”puhdista ilmaa”; kaikki typerä käytös, molempien, kasautuu parisuhteessa ummehduttamaan raikasta ilmaa vähä vähältä. mikään riitely ei vie mihinkään positiiviseen, johda mihinkään hyvään. onneksi ei ite tartte ystäväpiirissä tai parisuhteessa sietää mitään teinimäistä käytöstä miltään taholta enää. mutta ehkä et erimielisyyksillä mitään riitelyä tarkoittanutkaan – en tiedä. nousivat vain mieleen yleisellä tasolla nämä ajatukset.
Tietenkään kaikki erimielisyydet eivät tarkoita riitelyä, vaan myös eri mielipiteistä keskustelemista. Mutta. Kyllä se kinastelu voi joskus myös puhdistaa ilmaa, ainakin minulla se toimii niin. Olen tulinen ja temperamenttinen luonne, mieluummin olen sellainen kuin tasainen ja omasta mielestäni tylsän harmaa. Ei temperamentti ja tulisuus ole lapsellisuutta tai jalan polkemista – jokaisella on vain omanlaisensa luonne. Joskus riidat ovat myös täysin aiheellisia ja ne sovitaan, kun suhde on oikeasti hyvä. Sovitaan ja siirrytään eteenpäin.
xxx
Eri mieltä ahti74 kanssa. Sellaista parisuhdetta ei ole olemassakaan, jossa ei toisinaan riidellä tai kinastella. Joka sellaista väittää, valehtelee.
Pariskunnat sinällään eivät riitele vaan asiat ja erilaiset näkemykset asioista. Kompromissi saavutetaan, jos jompikumpi antaa hieman periksi. Jotkut voivat myös keskustella asioista siten että se ulkopuolisesta voi näyttää ja tuntua riitelyltä. Jokainen pariskunta kinastelee ja keskustelee tavallaan ja siihen ulkopuolinen ei voi taustoja tietämättä neuvoja antaa.