Kiusaajat, menkää itseenne!

Olen onnekas sen(kin) vuoksi, että meidän työporukassamme/firmassa toisia ei kiusata – sen sijaan myös entiset työkaverit käyvät moikkaamassa meitä toimistolla ja pidämme kaikki muutenkin yhteyttä. Työilmapiiri on pysynyt hyvänä ja kaikki osaavat kohdella toisiaan kunnioittaen, jopa ne kaikista nuorimmat.

Itse suhtaudun kaikenlaiseen kiusaamiseen vakavasti, sillä sellainen voi tehdä todella isoa haittaa henkisesti. Kiusaamista voi tapahtua, missä tahansa; kouluissa, työpaikoilla, vapaa-ajalla sekä tietysti myös somessa. Monia kiusaamisen uhreja hävettää puhua koko asiasta, mutta mielestäni tekijät pitää kyllä saattaa vastuuseen – ainoastaan sillä tavalla heillä on mahdollisuus oppia paremmaksi ihmiseksi. Itse olen aina ilmiantanut kaikenlaiset kokemani vääryydet, enkä ole hävennyt sitä. Olen vienyt asiat eteenpäin, kun siihen on ollut aihetta ja niin kuuluisi toistenkin toimia.

Kouluissa kuuluu turvautua opettajiin, kotona ja vapaa-ajalla vanhempiin, muihin läheisiin sekä ystäviin, työpaikoilla taas tietysti esimiehiin. Monesti sitä miettii, mitkä ovat niitä omia hyviä puolia ja kyllähän niitä helposti (toivottavasti ainakin) löytyy useitakin. Itsessäni olen varsinkin viime vuosien aikana oppinut arvostamaan sitä, miten kuuntelen ja haluan tukea toisia. Ystäväni ja kaverini tietävät kyllä, että minuun voi aina ottaa yhteyttä, kun haluaa purkaa sydäntään ja avautua asioista. Olen oikeasti olemassa heille, niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.

Miksi sitten kirjoitan tästä nyt?

Viime aikoina olen kuullut kiusaamiseen liittyviä juttuja yllättävänkin paljon ja ne ovat saaneet minut pohtimaan sitä, kuinka aikuisetkin ihmiset käyttäytyvät välillä kuin pahaiset penskat! Itse olen kokenut kiusaamista (elämäni aikana) loppujen lopuksi vähän, siis sitä oikeaa kiusaamista. Toki nyt netin ja somen kautta se on ihan normaalia nykypäivää, mutta kuten olen ennenkin todennut – tuntemattomien ja anonyymien horinoilla ei ole mitään väliä.

Mutta silloin, kun sinulle huudellaan koulun pihalla tai kotimatkalla, asia on täysin eri. Kiusaamiseen on myös yllättävän helppo saada muut mukaan ja kun joku ryhmä kiusaa yhtä ihmistä, se voi jättää ikuisia henkisiä arpia. Hämmästyttävintä on ollut kuitenkin huomata ja kuulla, että ihan yhtä lailla myös aikuiset harjoittavat tuota toimintaa, esimerkiksi joillain työpaikoilla. Aikuisten kohdalla varsinkin uskon sen monesti pohjaavan siihen, että toinen on sinua nätimpi, nuorempi tai omaa joitain sellaisia piirteitä, joista olet kateellinen. Myös se, että muut tykkäävät sinusta ja tulevat kanssasi loistavasti juttuun, on punainen vaate joillekin ja sitä ihmettelen. Eikö silloin kannattaisi itsekin käyttäytyä kivemmin toisia kohtaan, niin kyllä sinustakin tykättäisiin enemmän? Ja kaikki viime aikoina kuulemani kertomukset ovat tulleet naispuolisilta henkilöiltä… Tapahtuuko kiusaamista siis oikeasti enemmän tyttöjen/naisten keskuudessa, vai eivätkö pojat ja miehet vain kerro vastaavista asioista?

Miltä tahansa kantilta kiusaamista katsoo ja ajattelee, niin kovin lapsellistahan se on. Koulumaailmaan sen vielä jotenkin osaa yhdistää, kun eiväthän kaikki lapset yksinkertaisesti vain tajua sitä, millaisia vaikutuksia sillä voi olla tulevaa ajatellen. Mutta silloin, kun aikuiset ihmiset kiusaavat, niin se on täysin tahallista toimintaa – he kyllä tietävät, miten se loukkaa toista.

Toivon vain, että myös ne ujoimmat ja arimmat henkilöt löytävät jostain voimaa sanoa asiat ääneen ja sitä kautta kiusaamista saataisiin edes vähennettyä, tuskinpa sitä ikinä saa kokonaan kitkettyä pois.

Ja tämän seuraavan asian tiedän omasta kokemuksestani, sillä äitini ei ole koskaan kiusannut tai haukkunut ketään, eikä hän myöskään ole sellainen, joka puhuu toisista selän takana rumasti. Samanlaisia ovat myös ihanat ystäväni, niin lapsettomat kuin perheellisetkin. Niin te vanhemmat, näyttäkää sitä hyvää esimerkkiä jälkikasvullenne! Opettakaa omalla käyttäytymisellänne, että sillä on väliä, miten toisia kohtelee tai miten toisista puhuu. Jos te haukutte kotona työkavereitanne, niin miksi sitten teidän lapsenne eivät tekisi samoin koulutoveriensa suhteen? Ihan vain esimerkkinä kysyn ja toki sitä jokainen joskus tekee virheitä tai erehtyy toimimaan väärin, mutta tärkeintä kai on kasvaa ja tulla paremmaksi.

Jasmin xxx