Hyvässä suhteessa ei petetä

Pettäminen on ollut taas jonkin aikaa puheenaiheena, kun Maria Veitolan kyläily Nordinien luona näytettiin televisiossa. Aiheena se kiinnostaa aina, koska niin monilla on siitä kokemusta, samoin se hirvittää jo pelkkänä ajatuksenakin liki kaikkia suhteessa eläviä.

Olen ennenkin kirjoittanut aiheesta, koska se on ollut mukana myös omassa elämässäni, useassakin aiemmassa suhteessani. Tietyllä tavalla olin suoraan sanottuna tottunut siihen, että miehiin joutuu pettymään, se oli minusta jo ihan normaalia. Surullista, eikö vaan?

Ja ei, en syytä vain niitä miehiä aiemmista, pieleen menneistä suhteistani. Olen itsekin häsännyt ihan kiitettävästi, itse tosin olen käyttänyt pettämistä ulospääsynä suhteesta. Voi kuulostaa huonolta syyltä, mutta se toimi ja se oli kaikki, mitä silloin tarvitsin.

Pettämiseen voi olla tuhansia eri syitä, mutta yksi juttu pitää paikkansa jokaisessa tapauksessa; jos ja kun ihminen pettää, hänen parisuhteensa ei voi hyvin. Onnellisessa ja hyvinvoivassa suhteessa ollessaan kukaan ei lähde säätämään jonkun toisen kanssa, sen tiedän ihan satavarmasti, myös omista kokemuksistani.

Minulle normi ajatus on se, että pettäminen lopettaa suhteen. Ettei petetty voi antaa sellaista anteeksi, eikä niin ollen voi jatkaa suhdetta sen pettäjän kanssa. Siksi hämmästyn joka kerta, kun luen pariskunnista, jotka ikäänkuin hyväksyvät pettämisen. Vaikka toista rakastaisi kuinka paljon, niin luottamus luo sen pohjan suhteelle. Ihmiset antavat pettämisen anteeksi useiden eri syiden takia; yhteisten lasten takia se on jossain määrin ymmärrettävää, vaikka sellaisissa tapauksissa pettäminen on vieläkin pahempi juttu. Ettet välitä perheestäsi tarpeeksi… Ja onhan toki myös niitä, jotka antavat anteeksi rahan ja materian vuoksi. No, siinä ehkä vakka ja kansi ovat tosin löytäneet toisensa, sillä sellaisten suhteiden osapuolilla on tasan sama ongelma: he eivät välitä toisistaan sillä tavoin kuin toisiaan rakastavien kuuluu.

Aiheesta olemme puhuneet kautta rantain myös nykyisten työkavereideni kanssa ja olemme kaikki olleet niin sanotusti samoilla linjoilla asioiden suhteen. Pettäminen tuhoaa luottamuksen ja mikäli suhdetta jatkaa pettäjän kanssa, sitä on helppo käyttää aseena toista vastaan aina riitatilanteessa. Sydän ja mieli eivät unohda, vaikka toinen lahjoisi sinua kuinka, lupaisi muuttua tai haluaisi kanssasi naimisiin ja perheen. Pettäminen jättää aina arven sieluun, eikä sellainen asia unohdu koskaan. Pettäminen ei myöskään aina ole fyysistä, monesti se henkinen tunneside toiseen ihmiseen on paljon pahempi asia. Se, että sinulla on tunteita suhteen ulkopuolista ihmistä kohtaan. Toki suhteella voi pettämisenkin jälkeen olla tulevaisuus – ei vain kovin ruusuinen sellainen.

Itse olen antanut nykyisen suhteeni eheyttää sydämeni ja uskallan luottaa jälleen, olen heittäytynyt täysillä rakkauteen, enkä oikeasti usko ikinä katuvani sitä. Silloin, kun kaikki todellakin on hyvin, sen vain tietää.

Jasmin xxx