Tekopyhyys

Siinä juttu, jota olen itsekin ennen harrastanut, mutta iän myötä kaikki tuollainen idioottimaisuus on jäänyt taka-alalle. Sen sijaan sitä mieluummin puhuu asioista niiden oikeilla nimillä, eikä tuomitse toisiakaan heidän virheistään.

Ennen olen esimerkiksi saattanut ”tuomita” toisten teot, vaikka olisin itse tehnyt jotain täysin vastaavaa. Jotenkin sitä on nuorempana ollut sokea oman itsensä suhteen, mutta onneksi ikä on tuonut viisautta. En todellakaan enää haluaisi ajatella samoin kuin parikymppisenä.

Sitä sanotaan, että ajan kuluessa myös niille omille mokilleen pystyy nauramaan ja se on enemmän kuin totta. Itse olen tehnyt nuorempana vaikka mitä tyhmää, mutta ikinä en ole niitäkään juttuja kiistänyt. Olen aina ollut erittäin temperamenttinen ja yhä tänäkin päivänä kiihdyn nanosekunnissa nollasta sataan. Nykyään osaan vain hillitä itseäni paremmin (useimmilla kerroilla ainakin), vaikka sisällä kuinka kiehuisikin.

Jos jokin ärsyttää valtavasti, niin poistun hetkeksi paikalta. En halua riidellä tai rähiköidä, en halua antaa toisten ajaa minua sellaiseen tilaan. Paljon parempi vaihtoehto on olla hetki itsekseen ja vetää henkeä, miettiä onko tämä juttu oikeasti tappelemisen arvoinen vai pitäisikö nyt vaan käyttäytyä aikuismaisesti.

Haluan uskoa siihen, että jokainen aikuistuu ja oppii asioista jossakin vaiheessa elämäänsä, joten siihen asti jokainen pöljäilköön ihan vapaasti. Liian tiukkapipoinen asenne ei ole hyväksi, eikä se ole viehättävääkään. Monet ihmiset suhtautuvat varsinkin toisten tekemisiin ”rautakanki syvällä” asenteella ja se on todella luotaantyöntävää.

Huvittavimpia ovat kyllä ne tapaukset, jotka valistavat muita asioissa, joissa he itsekin ovat mokailleet. Esimerkiksi on ihan käsittämätöntä sekä myös huvittavaa lukea siitä, kun joku humalassa väkivaltaisesti käyttäytynyt/käyttäytyvä tuomitsee toisia juomiseen liittyvissä asioissa ja kertoo olevansa hyvänä esimerkkinä siinä, miten kuuluu käyttäytyä.

Se on tekopyhää. Kun ei nähdä niitä omia virheitä, kuullaan ja tajutaan vain ne asiat, jotka halutaan ja ikäänkuin lakaistaan omat väärät teot maton alle. Tuon kaiken jälkeen lähdetään vielä läksyttämään toisia ja opettamaan siinä, miten tulee toimia. Tekopyhyyden lisäksi se on äärimmäisen naurettavaa.

Itse olen aina todennut, että mokiani voi pitää esimerkkinä siitä, miten ei todellakaan kuulu tehdä! Se tarkoittaa tietenkin myös sitä, että olen oppinut virheistäni. Minulla ei ole valikoiva kuulo tai ymmärrys, olen hyvä myöntämään tosiasiat ja tajuan sen, että kaikki mokaavat joskus. Suhtaudun toisiin melko rennolla asenteella, en aseta toisille epärealistisia odotuksia ja tiedän sen, että jokaisessa on omat hyvät sekä huonot puolensa. Täydellisyyttä tylsempää on ainoastaan sen teeskenteleminen.

Jasmin xxx